Työyhteisössä on selvä vihollinen. Ryhmän mielestä kaikki sujuisi loistavasti, ellei tämä ulkopuolinen voima jatkuvasti horjuttaisi tasapainoa ja uhkaisi ryhmän yhtenäisyyttä. Yhteisön jäsenet ryhtyvät taisteluun: he syyttävät äänekkäästi vihollista kaikista ongelmista, käyvät kiivaita väittelyitä ja puolustavat asemaansa, kunnes lopulta uupuvat ja vetäytyvät hetkeksi. Kukaan ei pysähdy pohtimaan, voisiko ongelmien taustalla olla myös jotain muuta.

Wilfred Bion -trilogian toisessa osassa jatkamme ryhmäteorioihin perehtymistä ja tutustumme etenkin taistelu-pakoryhmän dynamiikkaan. Tässä perusolettamustilassa ongelmien lähde löytyy aina ryhmän ulkopuolelta, ja kaikki energia kohdistetaan kasvottoman uhan kohtaamiseen. Ryhmän sisällä syntyy herkästi jakautumia, ja asetelma muuttuu mustavalkoiseksi: me vastaan he. Perustehtävä jää sivuun, kun huomio keskittyy jatkuviin sisäisiin kamppailuihin.

Mutta mistä tämä ryhmän taistelutahto kumpuaa? Miten johtaa työyhteisöä, jossa toimintamoodi vaihtelee arvaamattomasti taistelun ja pakenemisen välillä? Ja mitä tehdä, kun johtaja itse leimautuu viholliseksi ja joutuu ryhmän vastustuksen kohteeksi? 

Tässä jaksossa pysähdymme tutkimaan tarkemmin taistelu-pakoryhmää ja pohdimme, kuinka ongelmakierteestä voi päästä eteenpäin.